Maiseman muuttuminen on johtanut mesimarjan taantumiseen. Ensimmäisen kerran väheneminen raportoitiin 1930-luvulla. Mesimarja marjoo lähinnä kapealla vyöhykkeellä, joka ulottuu Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ja Laatokan Karjalaan. Veden vaivaamien luonnonniittyjen, metsälaidunten, kaskimaiden ja hakkuuaukeiden runsaus Suomen keskiosissa onkin epäilemättä vaikuttanut mesimarjan yleisyyteen ja satoisuuteen parhaalla marjomisalueella.