Kasvupaikan suhteen mesimarja ei ole vaatelias: parhaiten se viihtyy ilmavassa ja suhteellisen vähäravinteisessa pellossa, josta rikkaruohot on kitketty. Paksu tai myöhään sulava lumikerros on eduksi, sillä mesimarja on hallanarka ja lumi viivyttää kasvuun lähtöä ja kukinnan alkua. Hallan torjunnassa harsosuojaus on todettu toimivaksi.
Tasainen kosteus on tärkeää sekä hedelmöittymisen onnistumiselle että marjojen kasvulle. Kuivumista mesimarja ei siedä. Niukkatyppinen maa on sille otollinen, mutta marjontaan tarvittavia hivenaineita kuten kuparia, booria, magnesiumia ja mangaania pitää olla riittävästi. Liiallinen lannoitus saa mesimarjan kasvattamaan marjojen sijasta rönsyjä ja saattaa altistaa kasvuston harmaahomeelle.